Teeman pohdinta – Punainen kuin veri
Punainen kuin veri-romaanissa Salla Simukka käsittelee rohkeasti melko arkaluontoista teemaa. Teemasta ei saa heti otetta, vaan se selkiytyy hiljalleen. Se saa lukijan todella pohtimaan asiaa syvemmin. Kirjan teemana ja jäi vahvasti mieleeni kiusaamisen seuraukset ja vaikutukset myöhemmässä elämässä.
Päähenkilönä romaanissa esiintyy tyttö nimeltä Lumikki, jota on koko kouluikänsä syrjitty, sekä kiusattu vakavasti. Kiusaaminen on johtanut siihen, millainen ihminen ja persoona Lumikista on kehittynyt, ja mitä arvoja hän pitää tärkeinä. Kirjan edetessä lukija tutustuu Lumikkiin hitaasti, pala palalta. Kirja antaa lukijalle harkitusti lisää tietoa Lumikista, sekä tämän menneisyydestä, aivan niin kuin Lumikki olisi itse tehnyt tutustuessaan uuteen ihmiseen. Aina kun Lumikista paljastuu jokin uusi ominaisuus, palaa kertoja hänen aikaisempaan elämäänsä ja teksti muuttuu enemmän kaunokirjalliseksi. Nämä jaksot lomittuvat sujuvasti vauhdikkaan juonen sekaan.
Lumikki on koko elämänsä ajan harjoitellut ja oppinut erityistaitoja selviytyäkseen kiusaamisesta vuosien varrella. Hänellä on erityisen hyvä havaintokyky, hän osaa tekeytyä aivan toiseksi henkilöksi ja olla näkymätön. Lumikilla on hyvä peruskunto, ja hän on keskivertoa nopeampi juoksemaan. Näitä kaikkia taitoja hän on elämänsä varrella joutunut käyttämään erinäisissä tilanteissa, ja ne ovat edelleen iso osa hänen elämäänsä.
”Jokapäiväinen rituaali, josta kukaan ei tiennyt. Tapa oli yhtä aikaa muistuma menneestä ja osa nykyisyyttä. Niin monena vuonna Lumikki oli joutunut etsimään piilopaikkoja, koska hän oli pelännyt. Salaisten soppien ja turvasatamien löytäminen oli ollut elinehto.” (s.31)
Kiusaamisen jäljet näkyvät kaikessa, mitä Lumikki tekee, ja miten hän asiat kokee. Lumikki on henkilöhahmona erittäin mielenkiintoinen, ja kirjassa lukija pääsee todella lähelle häntä. Romaaniin säilyy mielenkiinto sen nopean juonen vuoksi, mutta vielä enemmän Lumikin elämäntarinan takia. Alussa kirjan teema on tietoisesti piilotettu, mutta vähitellen sitä lähdetään pudottelemaan ja ujuttamaan tekstiin, kuin herkkupaloiksi lukijalle. Nälkä kasvaa syödessä, ja niin kävi myös tämän kirjan kohdalla. Lumikin niin kiinnostava menneisyys on pujoteltu juonen sekaan niin taiturimaisesti, että lukeminen oli miellyttävää ja nopeaa.
Kirjan teema on mielestäni erittäin tärkeä. Se samalla järkyttää, sekä kiehtoo. Simukka kertoo koulukiusaamisesta kipeän todentuntuisesti, viiltävästi. Siksi jäin pohtimaan, oliko osa kokemuksista hänen itsensäkin todistamia. Kaikki kirjan tapahtumat ovat minua itseäni niin lähellä, että kirja säväytti todenteolla. Missään kohdassa teksti ei tuntunut feikiltä. Saan todella olla kiitollinen, etteivät minun ja Lumikin taustat kohtaa tai muistuta toisiaan. Ennen kaikkea kirja sai minut muistamaan, että kiusaaminen on todella totta, ja siihen pitää suhtautua aina vakavasti.