(arvostelu romaanista Valkea kuin lumi)
Kirja luottamuksesta, petoksesta, rajojen ylittämisestä ja sukulaissotkuista Prahassa ennestään tutun Lumikin matkassa. Lukemani romaani on Salla Simukan käsialaa Valkea kin lumi Lumikki-trilogiasta. Kirja on julkaistu v. 2013.
Lumikki on matkannut Prahaan karkoittamaan muistot viime talvesta. Hän törmää sattumalta tyttöön, Zelenkaan, joka vakuuttaa olevansa Lumikin sisko. Tästä alkaa tapahtumien sarja täynnä kiperiä pulmatilanteita ja vauhdikkaita takaa-ajoja.
Lumikin ja Zelenkan suhde on kummallisuuksia täynnä. Lumikille aivan vieraassa kaupungissa ventovieras tyttö kertoo uskovansa oleva Lumikin kateissa ollut sisko. Koko suhde alkaa rakentua näin huteralle pohjalle. Yllätyin, kuinka näin sattumanvaraisista lähtökohdista heille kehkeytyy niinkin luottamuksellinen, sekä toisistaan huolehtivainen suhde. Utopistisyyttä lisää se, että Zelenka kuuluu pieneen uskonnolliseen lahkoon nimeltä Valkea perhe. Suhde muodostuu hitaasti, mutta sitä on mielenkiintoista seurata.
Kirjassa pidin erityisesti Lumikin luonteen muutoksista kirjan ankarien tapahtumien johdosta. Tarinassa näkyy selvä edistys Lumikin tavassa kohdata uusia ihmisiä. Hän alkaa päästä hiljalleen lapsuutensa arpien kahleista irti. Tässä trilogian osassa Lumikilta löytyy enemmän rohkeutta ottaa kantaa itseään koskeviin asioihin. Lumikki ei enää alistu, hänen tahtonsa voimistuu silmissä. Kaikkiaan Lumikki vaikuttaa vahvemmalta ja voimakkaammalta henkilöltä, kuin ensimmäisessä osassa Punainen kuin veri.
Tekstin juonessa on yllätyksekseni melko paljon epäuskottavia käänteitä. Trilogian ensimmäisessä osassa mahdottomaltakin tuntuvat asiat sulautuvat kirjaan järkevästi, mutta tässä osassa on liikaa yhteensattumia. Ei ole kovin todennäköistä, että teini-ikäinen tyttö joutuu kerta toisensa jälkeen sattumalta hengenvaarallisiin tilanteisiin. Lumikin havainnointikyky vaikuttaa melkein yliluonnollisen hyvältä ja palkkamurhaaja paikantaa hänet aina helposti turisteja virtaavasta kaupungista.
Päällimmäinen mietteeni kirjasta on, ettei tarinassa päästy puusta pidemmälle. Toki saimme tutustua Lumikkiin vielä paremmin, mutta petyin niin vakuuttavalta tuntuvaan ideaan Lumikin siskosta, sekä perheen salaisuuden paljastumisesta. Kirja vaikutti omalta erilliseltä tarinaltaan, eikä se tuntunut liittyvän mitenkään mihinkään. Tämä latasi kovat odotukset sarjan viimeiselle osalle, Musta kuin eebenpuu.